Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kolumni: Byrokratiaa

Maan hallitus aloitti kautensa alussa juhlallisesti byrokratian purkutalkoot. Suomi on erinäisten huhupuheiden mukaan liian byrokraattinen. Vaan mitä se byrokratia on? Ja kuinka sen purkaminen on onnistunut? Byrokratia tarkoittaa erilaisia säädöksiä, lakeja ja muita normeja, joilla kerrotaan mikä on sallittua ja mikä ei. Säädöksiä on paljon. Mutta mitkä kaikki niistä ovat turhia? Selvää lienee, että keskenään ristiriidassa olevista säännöistä ainakin toinen on turha. Mutta tuskin yhtäkään sääntöä on tehty huvikseen, ihmisten kiusaksi. Valtava määrä sääntöjä on tehty sosiaali- ja terveysalalle. Maataloutta ja elintarviketaloutta säädellään paljon. Säännöillä yritetään huolehtia ihmisten terveydestä ja hyvinvoinnista, eli ihan oikea tarkoitus taustalta löytyy. Mutta ihan varmasti joukossa on paljon säädöksiä, joita ilmankin pärjättäisiin vallan hyvin. Ja on kai yksilölläkin jokin vastuu toimistaan – vaikka sitä hätään joutunut yksilö ei yleensä hyväksykään, vaan viranomaisten vastuuta perätään helposti, eli tarvitaan taas uusi normi… Ympäristö ja luonto ovat nuoria toimialoja, joihin liittyvää säätelyä ei ole vielä juurikaan ehtinyt syntyä. Vaikka ympäristöön liittyvää säätelyä on paljon vähemmän kuin vanhempien byrokratiasektorien aloilla, juuri ympäristöstä hallitus halusi talkoonsa aloittaa. Käytännössä vietiin luonnonsuojelulta rahoitus ja hajotetaan ympäristöhallintoa. Onko yhteinen ympäristömme tosiaan niin arvoton, että siitä huolehtiminen voidaan jättää yksilöiden vastuulle, vaikka kaikkea muuta säädellään? Hupaisaa on, että juuri tämä byrokratianpurkuhallitus sai esimerkiksi maataloustukien maksatusbyrokratian täysin jumiin ja on lisäämässä byrokratiaa vaikkapa SOTE- ja maakuntauudistuksilla merkittävästi. Taitaa suurimmaksi konkreettiseksi normienpurkutalkoiden tuotokseksi jäädä se, että enää ei tarvitse merkitä luonnonsuojelualueita maastoon – mistä johtuen ulkoilijat eivät hienoilla luontopaikoilla liikkuessaan useinkaan edes tiedä olevansa suojelualueella. Jippii. "Onko yhteinen ympäristömme tosiaan niin arvoton, että siitä huolehtiminen voidaan jättää yksilöiden vastuulle?"