Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Puujättiläisiä ilmoitettu ilahduttavan paljon

Isojen puiden kisaan on kertynyt jo noin 150 mittausta, ja lisää on luvattu. Silti puuretkiä voisi edelleen tehdä varsinkin Multian suunnalla. Ja isoja köriläitä taitaa olla useita mittaamatta myös Haapamäellä, Pihlajavedellä, Huttulan ja Ampialan suunnilla sekä Manniskylällä. Raitoja on löytynyt yllättävän vähän, ja katajia toistaiseksi vain yksi. Entä käärmekuuset? Ovatko ne hävinneet kokonaan? Puita voi mittailla vielä ruskaretkilläkin, syyskuun loppuun saakka. Tavallisen reippaan tukkipuun ympärysmitta on rinnan korkeudelta 120–130 cm ja korkeus noin 25 metriä. Hoidetuissa talousmetsissä sellaisten kasvuun menee yleensä vähintään 80 vuotta. Huonolla kasvualustalla tai tiheässä metsässä kasvava puu voi olla 200-vuotiaanakin vain käsivarren paksuinen. Useimmat tähän kisaan ilmoitetut puut kasvavat pihapiirissä ja melko lailla yksittäin tai muutaman ryhmissä. Kun tuollaisilla paikoilla usein myös ravinnetilanne on hyvä, puut kasvavat paljon nopeammin. Riihontien varresta on ilmoitettu kuusi, jonka iäksi arvioitiin 95 vuotta, mutta rungon ympärys on jo 310 cm. Kasvuvauhti on ollut todella hurjaa. Suunnilleen samaa vauhtia oli kasvanut se tuuhea kuusi, joka kasvoi Vuorelan runoilijakodin niityn laidalla. Se kaadettiin muutama vuosi sitten. Kannon ympärysmitta oli 215 cm ja halkaisija noin 70 cm. Vuosirenkaista saattoi päätellä, että se oli elänyt noin 50 vuotta. Parhaina vuosina kasvurenkaat olivat yli cm:n paksuiset. Haapamäellä Petäisen talon kohdalla soratien varressa kasvavan kuusen ympärys oli 1998 258 cm, nyt 2017 290. Reilut 30 senttiä sekin on siis ympäryssenttejä lisää kasvanut. Suunnilleen samaa vauhtia ovat kasvaneet monet muut molemmissa puukisoissa olleet isot kuuset. Mutta lopulta kuuseenkin vanhuus iskee ja kasvu alkaa hiipua. Esimerkiksi varmaan jo yli 300-vuotias Pyörkkilän kuusi Sammaliston perällä on viimeisten 20 vuoden aikana paksuntunut enää vaivaiset 10 cm. Nopeimmin kasvavia puita ovat yleensä haavat ja poppelit, joita on edelleen ilmoitettu tähän kisaan aika vähän. Ehkä liian moni tietää, että haapakisan voittaa joka tauksessa Letonmäen haapa Pihlajavedellä. Sen ympärys on nyt 470 cm, kesällä 1998 440 cm. Paksuutta on siis kertynyt 30 cm lisää, ja puu on edelleen melko hyväkuntoinen. Mutta vähän pienempiäkin haapoja voisi vielä ilmoitella. Poppeleita ei täällä päin taida juuri olla. Olen seuraillut yhden haavikon vaiheita Hattulan Tyrvännössä. Joskus 1960-luvulla sinne istutetut haavat olivat tukkipuun paksuisia jo vajaan 40 vuoden iässä. Mutta ne olivatkin hybridihaapoja, eli amerikkalaisen ja suomalaisen haavan risteymiä. Jostain syystä tuota ihmehaapaa ei kasvateta yleisemmin. Aika reippaasti saattaa kasvaa myös tervaleppä. Raimo Savela ilmoitti Keurusselän rannalta kaksihaaraisen tervalepän, jonka molemmat haarat ovat jo tukkipuupaksuutta. Kuitenkin 60 vuotta aikaisemmin kasvupaikalla oli vain pieni vesa. Koivurannan katajan ympärys Pihlajavedellä oli 1968 81 cm, 2017 94. Mitenkähän mahtaa voida edellisen kisan paksuin kataja Lautaperän Notkolassa? Yläkolkintien varrella Riihossa kasvava pihtakuusikin on kasvattanut ympärysmittaansa vuodesta 1998 35 cm, vaikka onkin myrskyn runtelema. Vuonna 1945 istutettu Douglas-kuusi Keurusselän Selkisaaressa on sekin kasvanut jo melkoiseksi; ympärys nyt 250 cm. Douglas on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Suomalaisissa metsissä kasvaa luonnostaan vain kaksi havupuulajia: kuusi ja mänty, joita puuharrastajat usein kutsuvat myös metsäkuuseksi ja metsämännyksi, erotukseksi monista ulkomailta tuoduista kuusista ja männyistä. Vastaavilla leveysasteilla USA:n ja Kanadan metsissä puulajeja on paljon enemmän, havupuitakin vähintään 20 lajia, joihin sisältyvät myös maailman mahtavimpiin kuuluvat puujättiläiset mammuttipetäjä ja punapuu. Noita Amerikan puita on tietysti Suomeenkin tuotu, mutta kovin hyvin ne eivät ole menestyneet, eikä niitä juuri näy edes piha- ja puistopuina. Parhaista puupuistoista, arboretumeista, niitä kyllä löytää. Tähän kisaan on toistaiseksi ilmoitettu pari douglasta, muttei mitään muuta amerikkalaista havupuuta. Keuruulla kasvaa kyllä runsaasti toistakin lajia, Kalliovuorten rinteillä viihtyvää kontorta-mäntyä. Sitä istutettiin aikanaan kymmeniä hehtaareja. Yritettiin kai löytää kotimaisia havupuita nopeammin puuta tuottavaa lajia. Puukisa siis jatkuu vielä syyskuun ajan. Lähtekäähän puuretkelle mittanauhan kanssa. Eikä haittaa mitään, vaikka sama puu ilmoitettaisiin moneenkin kertaan. Silloinhan tulee tarkistusmittauskin tehtyä. Tarkoitus on kerätä mahdollisimman kattava isojen puiden tiedosto, joka on kiinnostuneiden käytettävissä. Samalla tietysti toivomme, että kunnioitus ja säästämisen halu säilyisi. Isoista vanhoista puista on monenlaista iloa ja hyötyä. Maanomistaja voi myös virallisemmin suojella ison puun. Silloin hänen tulee ottaa yhteyttä joko kunnan ympäristötoimeen, lähinnä ympäristösihteeriin tai ely-keskukseen.