Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kolumni: Ystäväni IT

Tässä eräänä männä viikon iltana oli Hirvosen huushollissa syntyä paniikki, kun allekirjoittanutta vuosikaudet uskollisesti palvellut tietokone tilttasi yllättäen viimeisen kerran, sammutti valonsa ja muuttui entiseksi suuruudeksi. Kone siis toisin sanoen irtisanoi sopimuksensa. Pian olikin elvytystoimenpiteisiin valjastettu paitsi Googlen hakukone, myös puolet allekirjoittaneen tuttavapiiriä. Tekohengitys oli kuitenkin tällä kertaa turhaa. Tapaus sai allekirjoittaneen paitsi tietokonekaupoille, myös miettimään suhdettamme teknologiaan; elämmehän hurjan teknologisen kehityksen aikakautta. Elämme aikaa, jolloin teknologia tulee kouluihin ja robotit työpaikoille. Puhutaan siitä, mitkä ammatit ja työtehtävät robotit tulevaisuudessa korvaavat. Tuntuu kuin vain taivas (jos sekään) olisi rajana sille, mihin teknologia ja erilaiset tekniset sovellukset tulevaisuudessa pystyvät. Totta onkin, että teknologia ja tekninen kehitys helpottavat arkeamme ja parantavat esimerkiksi työn tuottavuutta, mutta toisaalta joku voisi kysyä, onko teknologiasta tullut jo liian merkittävä osa elämäämme. Mahtaako jossain kulkea raja sille, kuinka riippuvaisiksi teknologiasta ja teknisistä vempaimista voimme arjessamme tulla? Allekirjoittaneenkin koulutyöt jäävät palauttamatta ja kolumnit kirjoittamatta, jollei tietokone toimi. Iltapäivälehdistä saamme puolestaan tasaisin väliajoin lukea milloin minkäkin asiantuntijan arvioita siitä, kuinka nopeasti kuvitteellinen vihollistoimija saisi yhteiskuntamme polvilleen katkaisemalla pääsymme internetiin tai sähköverkkoon. Usein sanotaan, että kehitys on hyvästä. Kaikki sellaiset tekniset edistysaskeleet, jotka helpottavat arkeamme ja parantavat elämänlaatuamme onkin helppo ottaa ilolla vastaan. Vaikka meikäläinenkään ei ole muuttamassa vuorille ja hylkäämässä tietokoneen tai puhelimen käyttöä, saavat viimeaikaiset informaatioteknologiset vastoinkäymiseni minut kuitenkin etsimään jonkinlaista kultaista keskitietä, jossa teknologia ei olisi itseisarvo, vaan ennemminkin apuväline helpomman ja sujuvamman arjen saavuttamiseksi.