Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Arrivederci Pisa ja Firenze!

Parhaimmat kesäreissut syntyvät hetken mielijohteesta ja mieli avoimena. Päätimme vaimoni ja tuttavapariskunnan kanssa viime syksynä, että tänä kesänä lähdemme meitä kaikkia yhdistävälle hääpäivämatkalle johonkin kohteeseen. Jokainen meistä sai kirjoittaa haluamansa kohteen paperilapulle, jonka jälkeen koirani arpoi matkakohteen. Se kohde, johon koiran kuono ensimmäisenä koskettaa, on määränpää. Se oli Firenze. Ei paha. Firenze on Toscanan alueen pääkaupunki Keski-Italiassa, jossa on asukkaita vajaat 400 000. Kaupunki on kuuluisa taideteoksistaan, historiastaan ja kauneudestaan. Arno-joen varrelle rakentunut Firenze toimi aikoinaan myös Italian pääkaupunkina. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Kolme tuntia lentävä Finnair lentää suoraan Helsingistä Pisan lentokentälle, josta on noin tunnin junamatka Firenzeen. Kun astuimme koneesta ulos Pisan kentälle, lämmin tuuli antoi ensimakua siitä, millaisessa lämmössä tulisimme kuusi päivää viettämään. Joku kanssamatkustaja sanoi, että on hyvät välit yläkerran Isännän kanssa, kun täällä on näin lämmintä. Minä mietin hiljaa, että sieltä alhaalta päinhän tällainen lämpö tulee... Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Lentokentältä ajoimme minimetrolla Pisa Centrale -rautatieasemalle, josta ostimme junaliput Firenzeen à 8,40 euroa. Junamatkalla näimme Italian idyllistä maaseutua radan varressa kasvavine oliivi- ja kiivipuineen sekä viiniköynnöksineen. Firenzessä lämpömittari kohosi joka päivä puolen päivän jälkeen yli 30 lämpöasteen. Yöllä lämpötila ei laskenut alle 22 asteen kertaakaan. Nopea majoittumisen jälkeen piti lähteä etsimään ruokaa. Ja vaihtoehtoja muuten riitti. Firenzen jokaisella kadulla oli jokin ruokapaikka, joka tarjosi, pitsaa, risottoa, lasagnea, pastaa ja ilmakuivattua prosciutto-kinkkua. Piazza Santa Maria Novellan -aukiolta löysimme ravintolan, jonka listalta tilasimme pitsan luonnollisesti ja siihen kuuluvan ruokajuoman. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Saapumispäivän jälkeisenä päivänä matkustimme takaisin Pisaan. Ei tullut mieleenkään, että junassa saattaisi olla muitakin matkustajia. Tarjolla oli vain seisomapaikkoja. Ja 32 asteen hellettä. Pisan kalteva torni (Torre de Pisa) oli pääkohde. Sielläkään ei tarvinnut olla yksin. Pohdimme siinä tuttavaperheen isännän kanssa, joka on ammattitimpuri, että eiköhän samalla kertaa oikaista koko torni. Ottaa niin silmään pahasti. Ei vaan tullut työkalut mukaan. Seuraavat päivät kuluivat Firenzeen tutustuessa. Renesanssin aikana kukoistanut kaupunki on täynnä historiallisia taideaarteita ja rakennuksia. Uffizin taidemuseossa on näytillä niin Botticellin Venuksen syntymä kuin Tizianin vuonna 1538 maalaama Urbinon Venus . Uffizissa on esillä myös Rafaellon ja Leonardo da Vincin maalauksia. Taidemuseo Galleria dell’Accademiaan oli puolestaan sijoitettu Michelangelon alkuperäinen Daavid -patsas, jonka kopion luona vierailimme Arno-joen eteläpuolella sijaitsevalla Piazzale Michelangelon -aukiolla. Patsas kuvaa Daavidia, joka valmistautuu kohtaaman Goljatin taistelussa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Firenzen keskustaa hallitsi kolmen suuren kirkon Santa Maria Novellan, Santa Crocen ja Santa Maria del Fioren rakennukset. Il Duomo eli Santa Maria del Fioren kirkko on yksi maailman suurimmista kirkoista. Jos olisi halunnut päästä sisätiloihin, olisi pitänyt pukeutua asiaankuuluvalla tavalla: ei sortseja, ei paljaita käsivarsia tai olkapäitä. No ei sitten menty muutenkaan, sillä kahden tunnin jonottaminen 35 asteen helteessä olisi ollut havumetsien asukkaille liikaa. Arno-joen yli kulkee useita siltoja, mutta vain kuuluisa Ponte Vecchio säästyi saksalaisten räjäytyksiltä toisen maailmansodan aikana. Siltaan rakennettiin aikoinaan kuuluisan Medicin suvun jäsenille salakäytävä, jotta heidän ei olisi tarvinnut kulkea rahvaan seassa. Kuten kaikissa suurkaupungeissa, Firenzessäkin näki rikkautta ja köyhyyttä. Via Tornibuonilla oli sellainen muotikatu, että satasella olisin niistä liikkeistä saanut potkun persuuksille. Keskustan ulkopuolella köyhät ja vammautuneet kerjäsivät turisteilta rahaa. Italialainen ruoka teki syvän vaikutuksen. Aamupalaksi haimme toreilta paikallisia tuotteita: tomaattia, gorgonzolaa, aurinkokuivattua tomaattia, mozzarellaa, oliiveja, ciabatta-leipää, prosciutto-kinkkua ja hedelmiä. Sekä tietysti prosecco-kuohuviiniä, jolla torjuttiin nestehukkaa joka päivä. Kun menin paluulennon turvatarkastukseen ja jouduin riisumaan vyön, ei ollut pelkoakaan siitä, että housut olisivat tippuneet nilkkoihin. Pitsat, lasagnet, pastat ja tiramisut tekivät kauppansa. Yhtenä iltana tilasin neljän juuston pitsan. Oli kuulkaa tykkyä tavaraa. Ei ollut iso pitsa, mutta ei tullut kyllä mieleenkään syödä sitä kokonaan. Illalla maha nousi vyön päälle sohvalla. Vaikka oli selällään. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Historiallisessa keskustassa oli tuote kuin tuote turistihinnoiteltu, mutta hieman kauempana esimerkiksi ravintolassa aterioiminen oli tippeineen hieman Suomen tasoa halvempi. Maailmantilanne näkyi myös Firenzessä. Kaikilla suurilla piazzoilla eli aukioilla, lento- ja rautatieasemilla oli poliiseja, carabiniereja sekä sotilaita konepistooleineen ennaltaehkäisemässä terroritekoja ja luomassa turvallisuutta. Firenze on hieno kaupunki, jossa riittää nähtävää ja koettavaa. Jos haluaa tutustua kaupunkiin rauhassa, heinäkuun loppu ja elokuun alku eivät ole parhaimpia ajankohtia. Keväällä ja syksyllä syys-lokakuussa ei tarvitse niin jonotella.