Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Einarin jäljillä

Valtakunnallinen Einari Vuorela -runopalkinto on jaossa Keuruulla 10. syyskuuta. Ehdokkaiden esittelysarjan päättää runoilija, kirjailija ja lyyristen äänikuvien tekijä Kristiina Wallin . Hänen esikoiskokoelmansa, Kengitetyn eläimen jäljet , julkaistiin 2005.. 1. Syntymäpaikka ja nykyinen asuinpaikka? Olen syntynyt Kankaanpäässä, asun Ylöjärvellä. 2. Ensimmäinen vaikutuksen tehnyt runo? Olin ehkä viisi vuotta, kun isä lausui mummulan pihalla Lauri Viidan runon Moraali . Hetki on jäänyt mieleen melkeinpä elokuvallisena: kuuma kesäpäivä, paljaat varpaat, nurmikko, voikukat ja hassu kissaruno, jonka nimen kuulin vasta myöhemmin. 3. Kirjoitat runoja, mitä muuta teet? Runojen lisäksi kirjoitan radiodraamaa ja lyyrisiä ääniteoksia. Teen poikkitaiteellisia projekteja, esimerkiksi tällä hetkellä lyyristä lyhytelokuvaa yhdessä videotaiteilija Leena Lehden kanssa. Sidon käsityönä kirjoja ja opetan jonkin verran. 4. Kirjoitatko kausittain vain jatkuvasti? Runoja kirjoitan koko ajan. En osaa olla näkemättä maailmaa runoiksi ja silloinkin kun en konkreettisesti kirjoita, runot tekeytyvät jossakin tiedostamattomassa. 5. Minkälaisissa paikoissa, olosuhteissa, runo syntyy parhaiten? Hyvä olosuhde runojen kirjoittamiseen on sisäisen avoimuuden ja rohkeuden tila. Sen voi saavuttaa kotona työhuoneen hiljaisuudessa, mutta yhtä hyvin kahvilassa tai junassa. Kaupungit ovat minulle tärkeitä kirjoittamisen paikkoja, koska niissä altistuu satunnaisille ärsykkeille. 6. Kirjallisia esikuvia? Suomalaisista runoilijoista Eeva-Liisa Manner , Mirkka Rekola ja Tua Forsström . Bo Carpelan on tärkeä, varsinkin hänen proosansa. Marguerite Duras , Virginia Woolf , Clarence Lispector . En tiedä, ovatko nämä esikuvia, mutta näiden kanssa kuljen ja näihin palaan yhä uudestaan. 7. Mitä teet vapaa-aikana? Onko sitä? Vapaa-aikaa on ja ei ole. Niin kuin sanoin, kirjoitan runoa koko ajan. Mutta silloin kun uskon olevani vapaalla, kävelen, uin, matkustan, joogaan ja hoidan puutarhaa, vetelehdin kahviloissa ja lumoudun ajan hitaista liikkeistä. 8. Mikä suomalaisessa runoudessa on nyt näkyvintä ja kuuluvinta, ja kuulutko itse siihen valtavirtaan? On useita valtavirtoja, jotka ovat yhdessä runouden voima. Omaa paikkaansa on hankala nähdä, ja toivonkin etten määrity mihinkään yhteen suuntaukseen. 9. Isot kustantajat julkaisevat vähän runokokoelmia. Miten tähän suuntaukseen voisi vastata? Olisi hyvä, jos kustantajat voisivat saada kannustustukea laadukkaan marginaalisen kirjallisuuden julkaisemiseen. Se auttaisi pieniä kustantajia julkaisemaan myös runoutta, ja ehkä innostaisi isojakin. Yhteisöllinen kustantaminen, jossa kirjat toimitetaan huolella, on jo yksi olemassa oleva ratkaisu, jota soisi vahvistettavan ulkopuolisella rahoituksella. 10. Onko sinulla entuudestaan Keuruu-yhteyksiä? Olin Einari Vuorela -runopalkinnon ehdokkaana 2008. Silloinkin vietin hienon ja juhlavan kesäpäivän Keuruulla. Mutta Keuruu on kuulunut arkeenikin. Koska meillä ei ekologisista syistä ole autoa kuljemme mökille Virtain Kotalan kylään julkista liikennettä käyttäen. Reittimme kulki Tampereelta junalla Keuruulle ja bussilla Kotalan tienhaaraan. Vietimme aina muutaman tunnin Keuruulla, söimme vanhassa pappilassa. Nyt bussivuoro on ikävä kyllä lopetettu. 11. Oletko lukenut Einari Vuorelan runoja? Mikä niissä vaikuttaa? Myönnän, että kun edellisen kerran olin Einari Vuorela -ehdokkaana, minulla oli vain hajanaisia muistijälkiä Vuorelan runoista. Ehdokkuuden myötä luin niitä. Runoista päällimmäisenä mielessäni ovat vahva luontokokemus, maiseman ja ihmisen yhteys sekä lempeä sointuisuus. 12. Mitä aiot tehdä palkintorahoilla? Jos saan palkinnon, rahat mahdollistavat kirjoittamisen edelleen. Minulla on yksivuotinen työskentelyapuraha tämän vuoden loppuun, mutta jatkosta ei ole tietoa. 13. Voiko runoja kirjoittamalla tulla toimeen? Pitäisikö tulla? Erilaisella runotyöllä (kirjoittamiset, esiintymiset, luennot, opettaminen) voi elää, mutta tiukkaa se tekee. Apuraha vahvistaa kokonaisvaltaisen keskittymisen. Runolla pitäisi voida elää, koska jos runon kirjoittaminen on se, mitä tehdään sitten, runoilmaisu ei pääse syvenemään eikä kehittymään. Runo pitää kielen elävänä ja liikkuvana, siksi on tärkeää, että runoilijat voisivat keskittyä työhönsä. Painan kämmenen vasten ääntä, mehiläisten aamuvarhaista surinaa. Yhä uudestaan sama huone tyhjyyden valoisa arkkitehtuuri. Jos kuuntelen tarkasti, voin kuulla hellän ja heleän kaiun. Kun kuolleiden kuoro laulaa, on valittava puolensa, reittinsä, ikävänsä suunta: mihin veteen kahlaa, kuinka syvään. …Mihin pohjaan painaa rankansa jäljen.……Kristiina Wallin: Valon paino. Tammi 2016.