Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kolumni: Lipullekin lomaa

Käyköhän kenellekään muulle kuin minulle koskaan niin, että muina naisina lähtee tien päälle ja huomaa lippujen liehuvan, eikä ole hajuakaan, mikä liputuspäivä tänään on. Ei sitä keneltäkään kehtaa kysyäkään, katsoopahan sitten kotona vaivihkaa kalenterista. Ei oikein kehtaisi tätäkään ääneen sanoa, mutta eikö liputuspäiviä ole jo vähän liikaakin? Jos harva se päivä liputetaan, juhlan tuntu auttamatta väljähtyy. Sen nyt viimeksi soisi tapahtuvaksi, että siniristilippumme alkaisi näyttää arkiselta. Samasta syystä en pidä ajatuksesta, että Sibeliuksen Finlandiasta tehtäisiin Suomen kansallislaulu. Finlandia on aivan liian juhlallinen ja arvokas joka kissanristiäisissä hoilattavaksi. Tänä vuonna meillä on juhlavuoteen liittyen useita kertaluonteisia liputuspäiviä, mutta vakiintuneitakin on parisenkymmentä, plus kaikki vaalipäivät, presidentin virkaanastumiset jne. Minkä tai kenet siis pudottaisimme pois almanakasta, kun sieltä päinvastoin puuttuu vaikka kuinka monta liputuksen arvoista päivää? Esimerkiksi ensimmäiselle naisministerillemme Miina Sillanpäälle on yritetty saada omaa liputuspäivää. Vaan mihinkäs sen päivän saat mahtumaan, kun piikakenraali Sillanpää oli syntynyt 4.6.1866. Siis samana päivänä kuin marsalkka Mannerheim, tasan vuotta aiemmin vain. Pois se minusta, että haluaisin karvan vertaakaan murentaa suurmiestemme ja –naistemme arvostusta, mutta liputuspäiviä voisi vähän järjestellä. Esimerkiksi kaikille kirjailijoillemme voisi liputtaa yhteisesti Aleksis Kiven päivänä, joka on suomalaisen kirjallisuuden nimikkopäivä. Päivän puitteissa voisi nostaa esiin myös uudempia teoksia ja tekijöitä, onhan meille syntynyt suuria kirjailijoita 1800-luvun jälkeenkin. Runebergin ja kumppanien merkkipäivät säilyttäisivät kalenterimerkintänsä mutta ilman liputussuositusta. Eino Leino on ilman muuta lippunsa ansainnut, samoin suvi ja runous, mutta mestari Leinolle ja runolle varmasti kelpaisi yhteinen liputuspäivä Aleksis Kiven kanssa. Ja suven kunniaksihan liputimme vasta pari viikkoa sitten juhannuksena. Saisihan Suomen lippukin pitää heinäkuussa lomaa. Hyvää runon, suven ja Eino Leinon päivää!