Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Vanhan kansan heinäntekosäiden ennustuksia

Jarmo Ruhanen on löytänyt arkistojen aarteita: Keuru-Pihlajavesi-Multia-lehden numeron 6. syyskuuta 1927, lehden, jossa oli vanhan kansan tietoa heinäsäiden ennustamisesta. –Heinäntekoaika on koittamassa. Näillä ohjeilla ei tarvitse netistä katsella sadetutkakuvia. Riittää, kun pitää oheiset ohjeet mielessä, vinkkaa Ruhanen. Paikallislehti esitteli perinteisiä konsteja säiden ennustukseen otsikolla "Vanhan kansan havaintoja ja kokemuksia heinäsäiden ennustamisessa". Sadonkorjuuaikana ovat sopivat säät sangen tarpeelliset. Niiden ollessa sopivia päästään vähemmällä työllä ja saadaan parempia tuotteita. Tästä syystä olisi hyvin tärkeätä jo etukäteen tietää säiden laatu, niin voitaisiin sadon korjuutyöt järjestää niiden mukaan. Varsinkin heinätöiden onnistuminen riippuu hyvistä poudista. Jo sananlaskussa sanotaan: ”Pouta paras heinämies on.” Heinäajan ilmoja koetettiinkin ennustaa jo etukäteen, vuoden alusta alkaen. Tammikuun 7. päivänä eli Hiiva-Nuuttina tarkastettiin ilmoja, sillä millaiset ilmat tänään, semmoiset sitten heinäkuussakin. Lumisade tänä päivänä vastaa vesisadetta heinäkuussa ja pakkanen tänään poutaa heinäkuussa. Sateista säätä on odotettavissa vanhojen merkkien mukaan seuraavissa tapauksissa: Kun sumu nousee ylös. Kun sumu laskeutuu maahan. Kun suola ja suolattu ruoka pysyvät kosteina. Kun kärpäset purevat kovasti. Kun pääskyset lentelevät matalalla ja vilkkaasti. Kun siat lähtevät myöhään illalla liikkeelle. Kun mehiläiset tekevät pitkiä lentoretkiä hunajan keruussa. Kun kissa syö ruohoja. Kun hämähäkit pysyttelevät suojuksissaan. Kun merivesi on korkealla. Kun vesilinnut pysyttelevät maan läheisyydessä. Kun päivä laskee paksuun pilveen. Kun taivaslaki näyttää aamulla taikka iltasella hyvin korkealta. Kun iltataivas on harmaa. Kun tuuli kiihtyy iltasella taikka tyyntyy puolen päivän aikaan. Kun auringon noustessa on päinvastaisella taivaanrannalla pilviseinä (vastarinta), mikä ei katoa suurukseen mennessä, niin tavallisesti sataa päivällä taikka iltapäivällä. Kun idästä hellittömästi tuulee, sillä ”ei itä kauan tuule, ennen kuin itkee.” Poudan merkkejä ovat seuraavat: Kun aamutaivas on harmaa ja iltataivas punainen. Kun aamulla on sumua, minkä sataa alas. Kun aamulla on vahva kaste. Kun kaukaiset vaarat ja mäet katoavat autereeseen. Kun tuuli kiihtyy murkinaan mennessä, mutta tyyntyy iltasella. Kun savu nousee ylös. Kun pääskyset lentelevät korkealla. Kun merilinnut lentelevät kaukana maalla. Kun hyttyset tanssivat kovasti iltasella. Kun heinäsirkka sirisee ahkerasti. Kun hämähäkit kutovat ja työskentelevät vilkkaasti sateella, tulee kohta pouta. Kun merivesi rannikolla on hyvin alhaalla. Jos aamulla sataa, niin se tavallisesti taukoo ennen puolta päivää. Heinänteossa ei saanut viheltää. Se toi tuulen ja sateen. Haravaa ei saanut kantaa piikit ylöspäin, sillä se aiheutti sateen. Mutta kun heinänteko oli loppunut, niin sitten kannettiin haravain piikit ylöspäin ja siten ne pantiin merkiksi, että nyt saa sataa. Kun sateella niitetään, niin poudalla kootaan – joka sateella niittää, se poudalla kiittää. Heinänteko oli Suomessa maatalousyhteiskunnan aikaan vuoden tärkeimpiä tapahtumia. Heinä leikattiin ja koottiin heinäkuun jälkipuoliskolla tai elokuun alussa, siitä kuukauden nimi heinäkuu. Viikatetta saattoivat käyttää sekä miehet että naiset. Haravoiminen oli naisten tehtävä. Hevosta ja kärryjä sekä niittokonetta alettiin yleisemmin käyttää heinätöissä 1800-luvun lopulla. Lähde: Wikipedia