Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Kansallispukuja ja käsityötaitoja – Keuruun kotiseutumuseon 60-vuotispäiviä juhlittiin leppoisissa tunnelmissa

Sunnuntaina Keuruun kotiseutumuseon pihapiiriin kerääntyi väkeä juhlistamaan alueen 60- vuotista taivalta yhdessäolon, kansallispukujen sekä käsitöiden ja taiteen parissa. Keurusselän Seuran puheenjohtajalla, Helena Kukkamolla oli kädet täynnä työtä vielä tapahtuman alussa. – Olimme hieman myöhäisheränneitä tämän juhlan kanssa ja päätimme sitten järjestää tällaisen vapaamuotoisen tapahtuman, jossa on mahdollista syödä yhdessä ja tehdä käsitöitä, Kukkamo aloittaa. Vuonna 1959 perustetun kotiseutumuseon alkutaipaleeseen kuului museoalueen muotoutuminen, johon aluksi lukeutui vain päärakennus ja kirkkoaitta. Viimeiseksi pihaan saatiin Kuuselan torpan kärryaitta. – Suurin voimainponnistus on ollut tämän alueen kokoon saaminen. Tämä alue oli ollut haaveena jo 1910 luvulta alkaen ja 1950 luvulla se haave viimeinkin toteutui. Vuosikymmenien aikana museon elämään on kuulunut kiinteistöjen korjaamista talkoovoimin, näyttely- ja esittelytoimintaa ja sitä kautta tiedon välittäminen ihmisille, historioi Kukkamo. Vaikka vuosien aikana kävijöiden määrä museossa on vähentynyt, Kukkamo kertoi museovieraiden olevan hyvin innostuneita. – Ei tarvitse olla kuin muutama kävijä ja heidän kanssaan menee koko päivä, kun heille esittelee paikkoja. Useat kävijät ovat keski-ikäisiä ja vanhempia ihmisiä. Heidän mukanaan on myös toisinaan lapsia, joille halutaan näyttää millaista elämä on ollut, Kukkamo puhui. Juhlatapahtuman ohjelmaan kuului mahdollisuus päästä tuulettamaan omaa kansallispukuaan ja näin olivat päättäneet tehdä Keskipohjanmaan kansallispukuun sonnustautunut Pirjo Ikkala ja Keuruun vanhempaan pukuun pukeutunut Päivi Jokela . – Oman puvun sai kaivaa niin sanotusti naftaliinista ja korut piti kiillottaa. Aivan liian harvoin tulee kansallispukua pidettyä, naisen keskustelevat. Myös vanhan ajan käsityötaitoja oli museontiloissa mahdollista nähdä. Eräs näistä entisajan kyvyistä oli yhtenä järjestäjänä toimineen Hannele Maahisen esittelemä pitsin nypläys. – Viimeksi olen tätä tehnyt 30 vuotta sitten ja halusin opiskella tämän uudestaan. Täällä museossa ja tällaisessa tapahtumassa tätä on mukava tehdä, Maahinen esittelee nyplätessään. Museon tulevaisuudesta Helena Kukkamo toivoo, että toiminta saadaan edelleen jatkumaan ja että vapaaehtoistoimintaan saadaan mukaan lisää aktiiveja. – Museorakennusten kattoja alamme jossain vaiheessa kunnostamaan ja siinä olisi mahdollista päästä oppimaan sellaista työtä. Olisi tärkeää, että sen kaltainen taito saataisiin säilymään, Kukkamo muistuttaa ihmisiä.