Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

Puhe 70-vuotiaalle

Me suomalaiset olemme kuuluja puhujia. Poliitikot ovat erikoisosaajia tässä lajissa. Moni viisasteleekin, että he pitävät pitkiä, kuivia puheita vielä kauan senkin jälkeen, kun ajatus on katkennut. Savossa taas sanotaan, että hyvässä puheessa pitää olla kolme vitsiä, mutta hautajaispuheeseen riittää kaksi. Arvioin pikaisesti, että olen 11-vuotiaasta alkaen pitänyt kunnanjohtajana ja eri järjestöjen tehtävissä vähintään tuhat ehkäpä lähemmäs parituhatta puhetta. Kirjoitanpa nyt vaikka 70-vuotiaalle maamies- tai hevosystäväinseuralle kevyehkön puheenvuoron. Arvoisa päivänsankari! En nyt kerro seuran 70-vuotaasta taipaleestasi – siitä puhutaan historiikeissa. Ajattelin, että muistellaan millaista oli elämä maaseudulla 1940-luvulla, silloin kun seuraa perustettiin. Sodista oltiin toipumassa, työtä tehtiin aamusta iltaan, karjalaiset ja rintamamiehet asutettiin, oli pulaa jopa ruoasta, korviketta keitettiin ainakin arkena. Käytössä oli ruokakorttia, viinakorttia ja pelikortteja. Viikonvaihteessa ukoilla oli kiljua, joskus myös pontikkaa. Oli syntynyt kyläjuoppoja, tuurijuoppoja, mutta myös raittiusintoilijoita. Kylän arvostetuin oli kansakoulunopettaja, mutta oppia saatiin myös rippikoulussa ja pyhäkoulussa. Kotiin tuli Maaseudun Tulevaisuus, kylän sentraalisantra kuunteli kaikki puhelut, tiesi aina, kuka meni kenenkin luokse. Tietoa jakoivat myös juoruakat, kortti- ja korvikeporukat. Huippuna, kun saatiin viimein kahvia ja radio. Se keräsi naapurit kuuntelemaan Sankt Morizsin olympialaisia talvella 1948. Kukaan ei osannut kaivata mikroa, videota, kännykkää, jääkaappia, A-klinikkaa, koulupsykologeja, sukkahousuja eikä shampoota. Olihan mäntysuopaa, lanellipaitaa, lapikkaita, huopatossuja ja karvalakkeja. Kulttuuria, liikuntaa ja yhdessäoloa tarjosivat ompeluseurat, urheiluseurat, maamiesseurat ja hevosystäväinseurat Järjestettiin karjanhoito-, puutarha- ja lannoituskursseja. Maamiesseuratkin pitivät hiihtokilpailuja ja jääraveja. Tapahtumien päälle järjestettiin iltamat. Oli näytelmiä, kyläpelimanneja, ja ennen muuta tanssia. Jos ei ollut seurantaloa, raivattiin riihiä ja latoja juhlapaikaksi. Ja eiköhän oltu kuitenkin yhtä onnellisia kuin tänäänkin. Varsinkin kun päästiin iltamista saatolle ja löydettiin se elämänikäinen rakas. Kirjoittaja on eläkkeelle jäänyt kaupunginjohtaja.