Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

Yksivaihteisella halki Suomen

Ei se ollut tamperelaisen Ilmari Rontin ja uusikaupunkilaisen Teijo Sirniön tunteville kovinkaan erikoinen ilmoitus, kun he sanoivat pyöräilevänsä 1650 kilometriä Nuorgamista Hankoon. Miehet ovat olleet pitkällä matkalla ennenkin, mutta nyt ensimmäistä kertaa pyöräillen, armeijan pyörillä. – Yksivaihteisella mennään ylämäkeenkin, se on meidän matkassa se juttu, Sirniö sanoo. Pitkät reissut ovat miehille tapa testata itseään. He kiertävät vuosittain kaikki Pirkan lenkit ja maratonejakin on takana useampia, Ilmari Rontilla jo toista sataa. – Se on se itsensä ylittäminen, joka saa ryhtymään tällaisiin. Pitää tehdä asioita, kun vielä pystyy, Rontti sanoo. – Myös matkanteko, reitin kulkeminen on tärkeää, Sirniö sanoo. Ilmari Rontti keksi pyöräreissun vuorotteluvapaansa ratoksi, ja houkutteli lomiaan aloitelleen Sirniön kaveriksi. Tosin aluksi puhe oli ajaa pohjoisesta Tampereelle asti, mutta kesken matkan päätettiin jatkaa Suomen eteläisimpään kärkeen saakka. Pyörien selkään miehet nousivat 13.8. ja perille he pääsivät 26.8. Loppumatka Hangonniemen nokkaan luonnonsuojelualueella nautiskeltiin kävellen. – Se teki kaksi päivää lisää reissuun. Olisihan se ollut tylsää jättää matka vähän kesken, Sirniö sanoo. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Teijo Sirniön viehtymys pitkiin matkoihin liittyy vuosien takaiseen havahtumiseen, että Keuruun kentillä ja pihapeleissä hankittu hyvä kunto on karissut työelämän kiireissä. – Jäin kiinni, kun reservitoiminnassa maakuntakomppaniaa varten vaadittiin kuntotesti. Kolme vuotta kesti, ennen kuin juoksin cooperin testissä sen 2 400 ja tein muut temput päälle, hän sanoo. Toinen hälytyskello soi kotiarjessa. – Kun poika oli 3–4-vuotias ja juoksi meren rantaan, en päässyt perässä, hän sanoo. Lopulta kunto lähti nousuun, mistä hän kiittelee nuorena saatua oppia, joka tuli silloin uudestaan käyttöön. – Jukka Huismanin painitreeneille kiitos. Liuksen ja Vuorenmaan Mikat olivat hyviä kavereita, joiden kanssa Ketvelniemessä pelailtiin. Nuorisoliikuntaan kannustaminen on kantanut, ja sitä haluan korostaa, hän sanoo. Ensimmäiselle Halki Suomen -hiihtomatkalle hän lähti vuonna 2015 miettien, kuinka sodan aikaan kaukopartiomiehet hiihtivät aivan muu kuin hupi mielessä. – Ne oli kovia miehiä, kun hiihtivät samaa reittiä reput selässä, omin eväin ja sotivat. Lähdin hiihtämään, koska halusin tietää, onko minun kuntoni sellainen, että kestäisin sellaisen tosipaikan tullen, Sirniö sanoo. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Pitkällä matkalla maisema ehtii vaihtua, ja monenlaisia maastoja ja seutuja pyöräilymatkan varrelle onkin mahtunut. – Olisi aika tylsää, jos ajettaisiin ympyrää. Siitä tulisi urheilumieli, eikä tämä ole sellainen reissu, Ilmari Rontti sanoo. Vaikka urheilumielellä miehet eivät ole matkaan lähteneet, hiki on tullut ja lihakset olleet käytössä. Miehet vakuuttavat Keuruulla pysähtyessään olevansa tuoreita miehiä, eikä iltaisin ole lihakset olleet väsyneitä tai jumissa. – Iso Syöte oli kummajainen. 80 kilometriä oli jo ajettu, ja vielä olisi pitänyt sinne nousta. Arvaa noustiinko? No se talutettiin, Sirniö sanoo. Jaksamista on helpottanut työnjako, jossa kärkimiestä vaihdetaan 20–30 kilometrin välein, jotta toinen saa huilata toisen peesissä. Pyörämatkaa he suunnittelivat ja toteuttivat niin, että työpäivän verran ajetaan 100–130 kilometriä, ja sitten suunnataan ennalta varattuun majoituspaikkaan. Kumpikin mies teki reittisuunnitelman ensin itse, ja sitten toiveita verrattiin. – Molempien tekemät laput olivat keskenään melkein samanlaisia, Sirniö sanoo. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Keuruulle asti kaksikko oli päässyt ilman pyörän pinnojen katkeamista suurempia haavereita, ja sen jälkeenkin matka jatkui ongelmitta. Matka kulki Keuruunkin poikki vähän yli puolimatkassa, koska Teijo Sirniö halusi tulla Ketvelniemeen vanhoja kotikulmiaan katsomaan. – Aika tarkalleen on 30 vuotta siitä, kun lähdin armeijan jälkeen Keuruulta länsirannikolle. Moni voi muistaa minut K-rauta Mäkysen apupoikana. Olin siellä koululaisena viikonloppuna ja koulun jälkeen myymässä, hän sanoo. Keuruulta matka jatkui kohti Juupajoen SEOn baaria. – Pysähdytään kahvilla opiskelu- ja armeija-ajan liftauspaikalle, Sirniö kertoo. Lapsuudenystävä Jussi Silvennoinen ajoi Keuruulla hieman alle 50 kilometriä kaksikon matkassa. – Muistelin juuri, kuinka Jussin kanssa on ajettu maastomallin mopoilla Tervan montussa. Minä lensin hyppyristä puuhun. Siitä on vieläkin poskessa muisto jäljellä, Sirniö sanoo. Toinen reissukaveri kaksikkoa odotteli Forssassa, jossa Sirniön 5-vuotias kummipoika tuli mukaan 30 kilometrin matkalle. – Hän on seurannut meidän matkaamme tiiviisti. Lähetettiin Sodankylästä korttikin ja kysyttiin äidiltään, sopisiko pojan tulla mukaan. Viime keväänä ajettiin yhdessä 40 kilometrin lenkki, Sirniö sanoo. Sadekelikin on ihan hyvä sää Kaksikko kohtasi matkallaan monenlaista säätilaa. – Yksi myrskypäivä oli, ja se oli raakaa peliä vastatuulessa, Teijo Sirniö sanoo. Monena päivänä vettä on tullut niskaan kaatamalla, mutta silti miehet kuvaavat säitä ihan mukaviksi. – Ei voi lähteä ollenkaan liikkeelle, jos sade haittaisi, Ilmari Rontti sanoo. Varusteina heillä on normaalit urheiluvaatteet ja kovimpia sateita varten goretex-asut. Kaikki tavarat kulkevat pyörien sivulaukuissa. Säät ovat vaihdelleet, ja matkanteko muutenkin. – Joinakin päivinä on juteltu koko matka, joskus ollaan hiljaa. Jos on rankkaa ja työpäivä, silloin keskitytään ajamiseen, Sirniö sanoo. Yhteinen pyörämatka on ollut hyvä irtiotto muuhun arkeen. – Lähdin suoraan töistä tähän reissuun. Pari päivää kesti päästä tekemisen rytmiin, Sirniö sanoo. –Tässä pääsee hyvin irti, ja on kiinni täysin muussa jutussa kuin yleensä, Rontti sanoo. Muut kulkijat huomioivat kaksikon pääosin ihan mukavasti. – Yksittäisiä autoilijoita on ollut, jotka ajavat liian läheltä, osa ehkä pakon edestä tai huomaamattaan, osa tahallaan, Rontti sanoo. Huomiota pyöräilijät ovat kyllä herättäneet. – Armeijan pyörät kiinnostavat, ja siitä se juttu lähtee. Joka päivä on joku halunnut ottaa kuvaa, Rontti sanoo. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Kauniit ja vaihtelevat maisemat ovat jääneet miesten mieleen, sekä erityisesti lähde, jossa vesipullot täytettiin puhtaalla vedellä. Vaikutuksen teki Haapajärven Somerolla kyläkauppa Ruuska, jonka kesälläkin esillä olevaa suksivalikoimaa kaksikko ihaili. Suksia ei kuitenkaan lähtenyt matkaan, mutta heräteostoksena Rontille uudet maratonkengät kuitenkin. – Urheiluosasto oli valtava. Se oli 60-luvun henkinen myymälä, tuli lapsuus mieleen, Sirniö sanoo. Matka oli onnistunut. – Huonoa juttua ei ole tullut vastaan. Tämä on A-luokan reissu. Raitista ilmaa, liikuntaa ja hyvää seuraa, Rontti sanoo. Juttua korjattu 30.8.:klo 9.03: Tarkennettu paikaksi Haapajärven Somero.