Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Syyskuun luontopäiväkirja: Pihlajanmarjakuu

Syyskuun viimeinen aamu valkeni tihkusateisena. Lämmintä oli vielä melkein kymmenen astetta. Lounaistuuli puhalteli leppoisesti. Lehtipuiden ruskavärit olivat parhaimmillaan. Pihlajien punainen ruskaväri melkein piilotti runsaan marjasadon. Rastailla on juhlaa. Lämmin sää sai madot nurmikoille rastaiden ateriaksi, pihlajista linnut saivat jälkiruoan. Naakkoja vaelsi pikkuparvissa kylältä kohti Pekkalan sänkipeltoja, joissa aamuruoka eli siemenet odottavat. Ajoin ensin Ahtolan satamaan, jossa vesikivellä harmaalokkipari istui poikasen kanssa. Jatkoin matkaani Kolhon suuntaan. Montosmäestä lensi palokärki kohti Hepoharjua, jossa linnun keväinen pesä sijaitsi. Kolhontieltä käännyin Valkeeniemeä kohti. Heinäsen pelloilla oli lauma joutsenia poikineen. Aikuisia lintuja laskin 71 ja poikasia kymmenen. Ihmisiin tottuneet linnut kävelivät laiskasti tien varresta kauemmaksi tullessani paikalle. Toisella pellolla ruokailleet puolensataa sepelkyyhkyä olivat metsästyksestä johtuen arempia ja lähtivät pellolta siivet läpsyen yhtäaikaa. Lintuparvi laskeutui pellon laidan haavikkoon saaden puiden keltaisia lehtiä satamaa maahan. Valkeeniemessä oli hiljaista, mutta Karhuniemessä seurasin kuikan rauhallista kalastelua. Palasin Valkealahden kautta. Harjulan pelloilla oli iso lauma rastaita matojahdissa. Sateen tauottua tein viimeisen poikkeaman Ahtolan satamaan. Lokit olivat lähteneet, mutta kuikka sukelteli takarannassa ja harmaahaikara oli ilmestynyt kuikan lähelle vesikivelle. Kotiin Multiantietä ajaessani rastaita kuhisi iso lauma marjapihlajissa. Auton tullessa tienvarren pihlajien kohdalle rastaat lensivät maantien yli isompiin puihin, mutta linnut palasivat kohta takaisin.