Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Pelkään olla hiljaa

Kun kuljen aamubussissa töihin, asetan usein päähäni kuulokkeet. Niistä kuuluu välillä musiikkia, joskus podcasteja ja toisinaan veikeitä ja viihdyttäviä äänikirjoja. Olen huomannut, että lähes jokainen kanssamatkustaja tekee samoin. Kun tulen kotiin, laitan musiikin soimaan. Soitan kaverille. Lähden kävelylle kuulokkeet korvilla. Tulen kotiin ja avaan television. Arjessani on vain vähän hetkiä, jolloin en yritä täyttää päätäni erilaisilla äänillä. Äänet kertovat minulle erilaisia tarinoita ja herättävät minussa erilaisia tunteita. Joskus äänet saavat minut ajattelemaan maailmasta uudella tavalla. Toisinaan äänet auttavat rentoutumaan täydellisesti. Nykyihminen on ohjelmoitu samalla tavalla kuin esi-isämme. Metsän äänien sävyttämä hiljaisuus on turvallinen tila, jossa melu tarkoittaa vaaraa. Television, kuulokkeiden ja kaupungin äänten ympäröimänä elimistöni on koko ajan hälytystilassa ja valmiina reagoimaan uhkaan. Luonnossa oleskelu puolestaan rauhoittaa tutkitusti mieltä ja kehoa. Verenpaine, pulssi ja stressihormonit laskevat luonnon hiljaisuudessa. Silti suuntaan luontoon liian harvoin ja toisinaan sinnekin kuulokkeet korvilla. Olen huomannut, että mitä hektisempää ja kiireisempää elämäni on, sitä kauemmaksi ajaudun hiljaisuudesta myös vapaa-ajalla. Tämä käy järkeen, sillä rauha ja hiljaisuus kulkevat käsikädessä. Rauhaton elämä luo rauhattoman mielen. Usein huomaan, että laitan kuulokkeet korville enemmänkin tottumuksesta, kuin halusta saada arvokkaita ajatuksia ja oivalluksia. Perimmäinen syy sille, että ympäröin itseni äänihärpäkkeillä on haluni vältellä hiljaisuutta. Rauhallisena hetkenä uppoudun mieluummin äänikirjan maailmaan, kuin kohtaan oman mieleni ja sisäisen maailmani. On pelottavaa tajuta, että en osaa olla hiljaa omien ajatusteni kanssa. On turvallista antaa tajuntani täyttyä äänistä. Paljon epämieluisampaa on antautua hiljaisuudelle, joka pakottaa tarkastelemaan sisällä vaivihkaa vellovia tuntemuksia. Ihmisenä olemisen taakka kaikkine rikkaine rosoineen on jokaisen meistä kannettavana. Yhteyden löytäminen itseen ja siitä kiinni pitäminen on yksi tärkeimpiä asioita elämässä, samalla se on myös yksi vaikeimmista. Paljon helpompaa on hävittää itsensä äänen sekamelskaan ja nukahtaa television ääneen. ”On pelottavaa tajuta, että en osaa olla hiljaa omien ajatusteni kanssa.”