Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Kolumni: Isäni uravalinta – Kotivävy

Mikä sinusta tulee isona, utelemme hyvin usein lapsilta. Tosi hauskoja katkelmia on televisiossakin kuultu. – Minusta tulee isona poliisi, palomies, lääkärihoitaja, tietenkin. Ja vaikka mitä muuta. Eräs pikkutyttö meni mummolaan yöksi, ja äiti vakuutti, että muista olla iloinen siellä. Kun mummo sitten utsi, mikä sinusta tulee isona, täräytti tyttö: – Ilotyttö, tietysti. Näin ikäihmisenäkin on hauska muistella oman uravalinnan vaiheita. Meitä oli 6 poikaa, ja vanhemmat pohtivat, mihin ammatteihin poikia ohjataan. Maanviljelys oli isäni arvoasteikossa tärkeintä. Kun vanhin veli meni naimisiin, päätettiin, että kotitilasta erotetaan peräniitty ja pieni kämpäle metsää. Samana kesänä rakennettiin talo ja navetta. Navetan tiilet lehtiin paikalla, ja olihan meillä nuoremmilla kelju kesä, kun rakennustyömaalla piti olla illatkin eikä päässyt urheilukentälle. Toiseksi vanhin veljeksistä pääsi sitten äitini painostuksesta yhteiskouluun, kauppaopistoon ja pankkialalle. Meitä kolmea nuorempaa isä neuvoi: – Katselkaa, pojat, vain sellaisia kotivävyn paikkoja, joissa on vähän perämetsää. ”Katselkaa, pojat, vain sellaisia kotivävyn paikkoja.” Maamieskoulu oli isäni mielestä ainut koulu, jota elämässä tarvittiin. Niinpä sekä minua vanhempi ja myös nuorempi veli valitsivat maamieskoulun, kun se oli vielä parin kymmenen kilometrin päässä Suonenjoella. Itse halusin metsäalalle. Siihen vaikutti eniten hiihtoinnostus. Olivathan Veikko Hakulinen ja kotipitäjäni viestin kultamitalihiihtäjä Urpo Korhonen metsäteknikkoja. Ensin Toivalan metsäkoulun kurssille, ja sitten aukeni paikka Metsäntutkimuslaitoksen harjoittelijana ja myöhemmin Tapiolla ojitussuunnitelmien teossa. Ennen Evon Metsäopiston pääsykokeita oli rankka kesä, päivät suolla, illalla karttojen piirtelyä, punnituspöytäkirjoja, jalkapalloa ja tanssireissuja. Ylirasitus johti suolistoverenvuotoon ja keskussairaalaan, kun olisi pitänyt olla Evolla. Mitä sitten seurasi: aikuisopiskelua, väestönlaskentaa, kunnantoimiston harjoittelua, lehtiavustusta ja kesätoimittajan työtä. Kansankorkeakoulun jälkeen sain samalle päivälle kutsun Yleisradion tenttiin urheilutoimittajaksi ja Tampereen Yliopiston kunnallistutkinnon pääsykokeisiin. Kumma kyllä, suunnaksi tuli Tampere. Eikä yhteen kolumniin muuta mahdu. Taisi isäni pettyä, kun ei löytynyt hyvää kotivävyn paikkaa. Kirjoittaja on eläkkeelle jäänyt kaupunginjohtaja.