Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Tuijotus tyhjyyteen

Sodassa ja rakkaudessa on kaikki sallittua, sanotaan. Nyt sitä sallimusta löytyy myös urheilusta. Viime viikolla Saksan Bundesliigassa koettiin ennennäkemätöntä urheiluhistoriaa, kun Mönchengladbachissa pelatussa jalkapallo-ottelussa Lukas Hradeckyn Leverkusen voitti Mönchengladbachin 31. No itse ottelu ei ollut se historiapläjäys, vaan se, että ottelu pelattiin 13 000 pahvikatsojan täyttäessä katsomon. Urheiluruudun klippi näytti ilmeettömien ja paikallaan pysyvien pahvikatsojien tuijotuksen tyhjyyteen, sillä aikaa kun maailman huippupelaajat taistelivat sarjapisteistä nurmella. Eikä tässä vielä kaikki. Sunnuntaina pelattiin edelleen Bundesliigassa Mainzin ja RB Leipzigin välinen ottelu, joka näkyi Yhdysvalloissa. Atlantin taakse menevään lähetykseen lisättiin taustaääniksi fanien laulua, huutelua, kannustusta ja buuauksia, joka sai amerikkalaiset oudoksumaan tyhjälle katsomolle pelatun ottelun tunnelmaa. Aika kornia, vai mitä? Vaan kun alkaa tarkemmin miettiä, niin ehkä ei sittenkään. Urheilun tehtävänä on osaksi luoda katsojille elämyksiä, kokemuksia ja yhdistää heitä. Tunnelma on tärkeää myös urheilijalle. Hyvin tehdyn suorituksen jälkeen moni urheilija kertoo yleisön aikaan saaman tunnelman ja kannustuksen siivittäneen häntä menestykseen. ”Vasta kun ollaan yksin, uskalletaan tuijottaa tyhjyyteen.” Saksassa on lähdetty hakemaan jalkapalloilijoille tunnetta siitä, että yleisö seuraa ottelun tapahtumia. Se, onnistuttiinko siinä, olisi mukava tietää. Kysyisin, miten vuorineuvoksen arvoista palkkaa ansaitseva pelaaja koki pahvikatsojan hypnoottisen tuijotuksen. Televisiosta on tullut nyt koronaviruksen aikana Jäätävät leijonapelit -ohjelma, jossa näytetään Leijona-maajoukkueen parhaimpia otteluita viime vuosien MM-kisoista. Vaikka olen nähnyt ne kerran, otteluiden tunnelma menee ihon alle ja huomaan jännittäväni tilanteita huolimatta, että lopputulos on selvillä. Muutaman kerran olen päässyt seuraamaan jääkiekon MM-pelejä ravintolassa, jossa tunnelma on ollut äärimmäisen sinivalkoinen. Leijonien maali on laukaissut suomalaiselle penkkiurheilijamiehelle primitiivireaktion, joka on ilmennyt ventovieraan miehen halaamisena ja tahdottoman huudon karkaamisena ilmoille. Tappionkin hetkellä ravintolan asiakkaita on yhdistänyt tunne yhteenkuuluvaisuudesta. Vasta kun ollaan yksin, uskalletaan tuijottaa tyhjyyteen. Pahvikatsojien tavoin. Tunnelmaa yhtä kaikki. Kirjoittaja on urheilutoimittaja.