Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

Nukkuvat ihmiset ja unenomainen tunnelma soljuvat Anita Hannusen ja Riikka Lenkkerin taidenäyttelyssä Haapamäen Wanhalla

Ennen kuin taidenäyttely on avoinna kävijöille, riittää monenlaista valmisteltavaa. Haapamäen Wanhan kesänäyttelyn taiteilijat, haapamäkinen Anita Hannunen ja mänttäläinen Riikka Lenkkeri ovat valinneet näyttelyyn tulevat teokset ja kantavat niitä nyt sisälle. – Tila määrittelee, miten teokset pitää laittaa keskustelemaan keskenään. Joskus näyttelystä pitää jättää hyväkin teos pois, koska se ei vaan löydä paikkaansa tilasta, Anita Hannunen sanoo. Haapamäen Wanha on tuttu näyttelytila Hannuselle, mutta Riikka Lenkkerin teoksia on nyt siellä ensimmäistä kertaa esillä. Yhteisnäyttely syntyi, kun Keuruun museolta kysyttiin, kiinnostaisiko Anita Hannusta tulla kesänäyttelyn taiteilijaksi. – Työskentelen paljon keittiön pöydän ääressä ja teen pienikokoisia teoksia. Tähän tilaan ne tarvitsevat rinnalleen suurempia teoksia. Tiesin, että Riikan teokset sopivat kooltaan ja tunnelmaltaan omieni rinnalle, joten rohkenin kysyä häntä, hän sanoo. Wanhan näyttelyssä Riikka Lenkkeriltä on esillä teoksia, joita oli esillä viime vuonna Mäntän Serlachius-museossa. Wanhan hän näkee kiinnostavana näyttelytilana. – Tämä on jännä, koska tämä ei ole valkoinen kuutio, kuten monet galleriatilat. Nämä kuluneet pinnat ovat kuin teos itsessään. Katso vaikka noita kuluneita lattioita, nehän keskustelevat erityisen hyvin Anitan teosten kanssa, Lenkkeri sanoo. Kuin uneliaita maisemia Anita Hannusen teoksia yhdistää tietty unenomaisuus. – Ne ovat kuin tunteita, epäselviä muistoja, hahmottumattomia maisemia. Teokset tulevat alitajunnasta. Harvoin minulla on tietty maisema mielessäni, Hannunen sanoo. – Jännä, miten Anitan teokset kuitenkin tuntuvat olemassa olevilta. Moni Anitan tauluista on kuin kesäyö. Yllättävän hyvin meidän teoksemme soljuvat keskenään, Riikka Lenkkeri sanoo. Anita Hannusen teoksissa erityisen tärkeää ovat pinta ja struktuurin monipuolisuus. Pohjalla on vaneri, jossa on joskus päällä vielä kangas, pohjustus, useampi maalikerros ja vernissa. Tärkeä työskentelytapa on maalin lisääminen, mutta myös poistaminen. – Haen harmoniaa ja tasapainoa. Lisään maalia pensselillä ja otan pois rievuilla, hiomapaperilla tai vaikka raaputtamalla. Työstän pintaa välillä rajustikin, Hannunen sanoo. – Silti lopputulos on herkkä, Riikka Lenkkeri sanoo. Näyttelyssä teosten järjestystä haetaan niin, että erilaiset teokset rytmittävät näyttelyä. – Tarkoitus on saada näyttely soljumaan, Hannunen sanoo. Nukkuvia ihmisiä Riikka Lenkkeriltä on mukana teoksia sarjasta Yötä vasten. Myös hänen teoksissaan tekstuuri on tärkeää. – Riikalla on erittäin hyvä materiaalitietous. Hän on perehtynyt italialaiseen maalaustaiteeseen ja sen historiaan, Anita Hannunen sanoo. – Käytän samoja ideoita kuin ennen, mutta nykymateriaaleihin sovellettuna. Minua kiinnostaa tekniikan kielioppi, Lenkkeri sanoo. Wanhan näyttelyssä esillä olevissa teoksissa on käytetty sekatekniikkaa. – Teoksissa yhdistyvät öljyvärin pehmeys ja akryylivärin tuoma tietty kovuus. Niiden rinnastus on yksi teosteni juju, Lenkkeri sanoo. Näyttelyssä nähtävissä Lenkkerin teoksissa kuvataan nukkuvia ja makaavia ihmisiä. – Vaikka teoksia varten malleja on aseteltu, kuvissa näkyy, kuinka ihminen on paljas, haavoittuva ja aito nukkuessaan. Ihmisyys tulee esiin kömpelönä ja inhimillisenä, Lenkkeri sanoo. Lenkkeri tekee monenkokoisia teoksia, mutta suurissa teoksissa on käytännöllisyytensä ja viehätyksensä. – Monet näyttelytilat ovat isoja, ja niissä suurikokoinen teos tulee hyvin esiin. Minua kiinnostaa maalata erityisesti kokovartalokuvia. Tietty fyysisyys tulee mukaan tekemiseen, kun työstää itsensä kokoista tai suurempaa teosta, Lenkkeri sanoo. Haapamäen Wanhan kesänäyttely on auki 28.6.–28.7. Esillä on myös kuvataulunäyttely Matti Kassila – Ohjaaja omalla maallaan. Riikka Lenkkerin ja Anita Hannusen taiteilijatapaaminen järjestetään heinäkuun viimeisellä viikolla.