Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Talvi tulee

Ensilumi ja riitettä rannoilla on jo nähty. On aika aloittaa lintujen talviruokinta. Oikea aika ruokinnan käynnistämiseen on lumentulo. Kun maa peittyy lumeen, useimpien lintujen ravinnonhankinta vaikeutuu merkittävästi. Heti kun lumi sulaa pois, on taas turha ruokkia lintuja, sillä ravintoa on riittävästi saatavilla luonnosta. Talviruokinnasta on tällä vuosituhannella tehty varsin kattavaa tutkimusta. Moni osallistuu Keurusseudullakin ruokintapaikkalaskentaan. Siinä lasketaan ruokintapaikalla käyvien lintujen suurimmat määrät aina kahden viikon jaksoissa, koko talven ajan. Tulokset ilmoitetaan Luonnontieteellisen keskusmuseon nettipohjaiseen laskentalomakkeeseen tai lähetetään lomake paperisena. Ruokintapaikkalaskenta on kivaa pihan lintujen seuraamista ja tunnistamista, josta samalla kertyy hienoa tieteellistäkin aineistoa. Ruokintapaikkalaskentaan osallistuu tuhansia lintujen talviruokkijoita ympäri maata. Kun seurattuja ruokintapaikkoja on runsaasti, näkyy yhteenlasketuista tuloksista monenlaista. Esimerkiksi huomataan, että osa lajeista saapuu ruokinnoille vasta talven kuluessa. Näin käy usein muun muassa punatulkun kanssa. Toiset taas häviävät kauemmas pesimäympäristöihinsä jo aikaisin kevättalvella, kuten hömötiainen. Urpiaisia ja tilhiä nähdään ruokinnoilla vain vaellusvuosina. ”Ruokintapaikkalaskenta on kivaa pihan lintujen seuraamista ja tunnistamista.” Myös uudet lajit oppivat hankkimaan helpotusta ravinnonhankintaansa ruokinnoilta. Viime vuosien ilmiö on ollut esimerkiksi pyrstötiaisten ja puukiipijän oppiminen ruokintapaikkalinnuiksi. Harmaapäätikka puolestaan on runsastunut tällä seudulla paljon ja siksi näitä vihreäselkäisiä, usein vihertikaksi luultuja, harmaapäitä näkyy jo melko usein läskinpalaa koputtelemassa. Toisaalta osa aiemmin yleisistä ruokintapaikkojen hyödyntäjistä on katoamassa. Tavallinen varpunen alkaa olla harvinaisuus ruokintapaikoilla, niin kuin muuallakin. Sen on korvannut pikkuvarpunen. Tämä mustan poskitäplän omaava varpusen "serkku" on ollut yksi nopeimmin runsastuvia lintulautojen kävijöitä. Toisinaan ruokinta houkuttelee muitakin kuin pikkulintuja, joille siemeniä yleensä tarjoillaan. Varpuspöllö ja varpushaukka hyödyntävät ruokintaa, nappaamalla toisinaan sinne syömään saapuneen pikkulinnun niin sanotusti parempiin suihin. Se on elämää sekin. Pitäähän pedonkin syödä ja samalla se tulee poistaneeksi joukosta sairaat ja heikot yksilöt. Päivien lyhentyessä ja elämän hiljentyessä talvenviettoon, lintujen talviruokinta on yksi mukava päivien piristys. Ei kun mukaan vaan. Kirjoittaja on yrittäjä ja luonnonsuojelija.