Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Joulu saa muistelemaan suvun vaiheita

Leena-Kaisa Ampiala ja Eeva-Liisa Honkanen viettivät jouluaattoa tuomalla kynttilän esi-isänsä Johan Iso-Huttulan (1808–1876) haudalle. Hänen syntymänsä ajoittui Suomen sodan (1808–1809) vuosiin. – Käymme täällä hiljentymässä ja sukumme pitkiä juuria muistelemassa. Suvustamme löytyy historiateoksissa mainintoja tiettävästi ainakin 1600-luvulle asti, Ampiala kertoo. – Iso-Huttulan risti on kunnostettu joskus 1970-luvulla, ja se on aikojen kuluessa rapistunut, niin kuin raudalle käy. Katselimme sitä jo pitkään ja mietimme jokunen vuosi sitten, että sille pitäisi tehdä jotain. Kun seuraavan kerran kävimme tällä, huomasimme, että seurakunta olikin kunnostanut sen, Honkanen kertoo. Ampiala ja Honkanen ovat hyvillään, että seurakunta huolehtii vanhan kirkon puistossa olevista haudoista. – Historiallisten hautojen ylläpito on arvokasta työtä monessa mielessä. Iso-Huttulan syntymän aikoihin silloisessa Keuruun pitäjässä käytiin venäläisiä vastaan epäonninen taistelu, joka olisi jäänyt Aksel Warénin (1868–1899) kertoman mukaan syttymättä ilman erään kapteeni Collianderin ajattelematonta tekoa. Suomen sodan aikana Keuruun läpi kulki venäläisiä kuormastoja ja joukko-osastoja, jotka keuruulaiset ymmärsivät jättää rauhaan. Colliander päätti jääkäriensä avulla ryöstää kuormaston, jossa oli tynnyreihin säilöttyjä korppuja eli nalleja, kuten niitä kutsuttiin. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Collianderin hyökkäyksessä saivat surmansa lähes kaikki kuormastoa kuljettaneet venäläiset. Ne, jotka selvisivät pakoon, kertoivat tapahtumien kulun päällikölleen, ja pian keuruulaisille koitti ankara kosto. Warélius (1890: 54) kertoo siitä näin: – Kovimmasti rankaisivat he Pohjaslahden kylää, jossa kuormaston ryöstö oli tapahtunut. Viisi pitäjän suurimmista ja komeimmista taloista, nimittäin Ollilan, Hoskarin, Mikkolan , Lintulan ja Koskipään talot he polttivat kokonaan poroksi ja vangitsivat isännät kolmesta viimeksimainitusta. Tieto tästä tapauksesta levisi hyvin nopeasti ympäri pitäjän, synnyttäen hämmästystä ja pelkoa kaikkialla. Ihmiset pakenivat nyt, niinkuin ennen Ison Vihan aikana, joukoittain pois asunnoistaan kaukaisiin korpiin ja sydänmaihin, koska luulivat yhtä surkean ajan taas koittavan. Tällä kertaa ei Venäläisten kuitenkaan mainita surmanneen muita ihmisiä kuin erään Qvist -nimisen miehen, jonka laukusta he olivat löytäneet muutamia ”nallia”. Hänet he ensin hirttivät ja sitten ristiinnaulitsivat juuri sille paikalle, jossa kuormaston ryöstö oli tapahtunut, ja panivat vielä hänen suuhunsa yhden ”nallin” merkiksi, että jokaiselle, jolta niitä löydetään, käy samoin. Warélius jatkaa kostotoimien kuvausta: – Viljapellot kukoistivat tähän aikaan ihanimmillaan, vaan ne joutuivat heti häviön alaisiksi. Venäläisillä oli suuri joukko hevosia kuormaston kuljettamista varten, jotka he päästivät niihin syömään ja tallaamaan, toisia peltoja he taas sytyttivät palamaan. Hevosia ja karjaa ottivat he kiinni ja käyttivät omiksi tarpeikseen. Myös kävivät he varsinaisilla ryöstöretkillä ympäri pitäjää, joilla he tekivät paljon vahingoita. – – Yhteensä sanotaan Venäläisten ryöstelleen täällä vähän toista kuukautta. Venäläisten kostotoimet saivat aikaan sen, että kovat ajat koittivat keuruulaisille. Warélius (1890:57) kertoo niistä näin: – Kauan oli Keuruun pitäjä heikossa tilassa vuoden 1808 jälkeen. Seuraavana vuonna, 1809, tuli vielä yleinen kato, ja silloinkin nousi kuolleiden luku enemmän kuin kaksi vertaa yli keskimäärän, 182:een. Tämänkin jälkeen seurasi vielä useita katovuosia, esimerkiksi 1812, ja vielä 1819 oli muutamilla maksamatta ne viljalainat, jotka he olivat saaneet 1809. Lähde: Warén, Aksel 1890. Keuruun pitäjän historia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia. 47. osa. Pitäjänkertomuksia V. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.