Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Lopun ajan ajankuvat

Hurrikaanit ja muut luonnon hurjapäät laittavat paikkoja vinksin vonksin. Suurvaltioiden suuret suut heittelevät tikkaa toistensa valokuviin. Jossain vaivaa liika kuivuus, kun toisaalla taas on liiankin kosteaa. Terroristit iskevät sinne, mihin heitä osaa, mutta samalla ei kuitenkaan osaa odottaa. Jossain on aina jokin tauti, joka yksinkertaisesti tappaa sadistisen kipeästi ja hitaasti. Ja sitten on vielä nuo saasteet… Aikoinaan pelkäsin maailmanlopun ja sodan pelon ahdistuksen ja masennuksen kautta pois kuleksimasta. Mutta kun edellä mainitun tapaisia uutisia kuulee päivittäin, rupeaa väkisinkin ajattelemaan, mitenköhän tässä käy. Kohtaanko kohtaloni tuijottamalla vieraan valtion sotilaan aseen piippua? Laskeutuuko jokin laskeuma päälleni? Katsonko taivaalle ja näen, kuinka ohjus tai pommi lähestyy? Vai korvaako pommin sittenkin universumin oma iso asteroidi? Hukunko vedenpaisumukseen? Saanko jonkun tartunnan, johon ei uusinkaan antibiootti auta? Oxfordin yliopistosta löytyy tulevaisuuden instituutti, joka tutkitaan ja selvitetään tulevaisuuden uhkia ja keinoja niiden ehkäisyyn. Kyseinen hyvän mielen laitos julkaisi vuonna 2015 listan seitsemästä mahdollisesta maailmanlopusta. Mahdollisuudet oli listattu prosenttien mukaan todennäköisyysjärjestykseen. Jutussa painotettiin, että maailmanloppu ei ole välttämättä maapallon tai ihmisen loppu, vaan se voi tarkoittaa myös nykyisen maailmamme loppua. Tarpeeksi suuri katastrofi voisi potkaista meidät ties mihin asti maailman historiassa syömään pikkukiviä, kun ekosysteemi ja infrastruktuuri ovat tuhoutuneet. Suurin uhka oli hieman yllätys, nimittäin tekoäly. Ilmastonmuutos oli pahana kakkosena. Eräässä lempisarjoistani yksi hahmo toteaa, että ”hän huvittaa toisinaan itseään ajatuksella, että universumi voi murskaantuessaankin tappaa hänet vain kerran”. Kun miettii, kuinka massiivinen ja energiaa vaativa toimenpide on kyseessä, saisi yhden ihmisen hengiltä varmasti vähemmälläkin. Loppumme voi runollisesti sanottuna tulla omasta kädestä, toisen kädestä tai teologisella sanastolla Isän kädestä. Timo Rautiainen ja Trio Niskalaukaus laulaakin osuvasti: ”Tässä leikissä on kaikkein inhottavinta, ettei tiedä mistä ilman suunnasta saa turpaansa”. Kirjoittaja on mediatekniikan insinööri.