Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Keuruun musiikkikuplassa on ollut taas antoisaa – musiikkileiriltä saatiin kasvua muusikkoina yksin ja ystävien kanssa

Keuruun musiikkileiri alkaa olla lopuillaan. Keskiviikkona leiriläiset valmistautuivat viimeisiin konsertteihin ja leirimeininki alkaa muutenkin olla ylimmillään. Kun yhden majoitustilana toimivan luokan oven avaa, paljastuu aika villi meno. Soittimia kokeillaan ristiin, ja ääntä lähtee tytöistä muutenkin. – Mä soitan nyt elämäni toista kertaa oboeta. Ekaa kertaa soitin tunti sitten, viulua enemmän harjoitellut Salme Saatsi sanoo. Leirin ohjelmassa on ollut päivittäisiä soittotunteja ja muita harjoituksia. Isoin ero soittoharrastajan normiarkeen onkin siinä, että leirillä soitetaan koko ajan. – Huulet on sikakipeet, mutta ei se haittaa, sanoo oboisti Malla Manninen . Tytöt hehkuttavat hyvää leirifiilistä. Siihen kuuluu muutakin kuin musiikkia, mutta etenkin musiikkia. – Soitetaan paljon ja ollaan myös kavereiden kanssa, Alma van Treeck sanoo. – Se on kivaa, kun saa tehdä uusia juttuja ja soittaa uusia kappaleita, Selma Sydänmaa sanoo. Jokainen tytöistä aikoo tulla leirille ensi vuonnakin. Isommat leiriläiset ovat tärkeitä esikuvia, ja tavoitteena on oppia joskus yhtä taitavaksi. – Tulen tänne niin kauan, että pääsen soittamaan A-orkesteriin, Nuppu Kerppilä sanoo. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Musiikista puhuminen on lähes yhtä tärkeää kuin soittaminen Stemmaharjoitukset kuuluvat musiikkileirin ohjelmaan. Niissä orkesterin soitinryhmät kokoontuvat hiomaan yhdessä omaa stemmaansa, jotta orkesterin yhteisharjoituksissa oma osuus on jo hallussa. Keskiviikkona A-orkesterin sellistit löytyvät pitämästä stemmiksiä koulun pihamaalta, eikä soittimia näy missään. – Nämä on meidän pikkujoulut. Todettiin, ettei enää tarvitse harjoitella, mutta kokoonnutaan kuitenkin, selloryhmän stemmiksien vetäjä Saara Särkimäki sanoo. Hetkeä aiemmin stemmiksissä on syöty metrilakuja ja analysoitu niiden värejä. Mansikatkin olivat maistuneet. Näissä stemmiksissä on myös juteltu siitä, kuinka kukakin oli päätynyt soittamaan selloa tai muita soittimiaan. – Se on jännä, miten jokin soitin tuntuu sopivan juuri tietylle ihmiselle, Saara Särkimäki pohtii. Leirillä soitetaan paljon, mutta suhde musiikkiin syvenee myös keskustelemalla. – Täällä Keuruulla syntyy musiikkikupla. Keskustelut ovat aika pian syvällä musiikissa, Pirjo Holma sanoo. Keuruun musiikkileirin hengestä sellistit nostavat esiin yhteisöllisyyden ja tasa-arvoisuuden. – Kaiken ikäiset soittajat ja kaikki soittimet ovat täällä yhtä tärkeitä, Holma sanoo. Holma itse on tullut Keuruun musiikkileirille ensimmäistä kertaa aikuisena yhdessä poikansa kanssa. Nyt on menossa 11. leiri. – Hienoa, miten aikuinenkin otetaan ryhmään mukaan. Tällä kertaa meitä aikuisia taisi olla kuusi, Holma sanoo. Nämä sellistit ovat leirillä erityisesti kehittymässä muusikkoina. – Leirillä voi keskittyä vain musiikkiin. Oikeassa elämässä on niin paljon muutakin, Anni Hautakangas sanoo. – Lisäksi täällä on ystäviä, joiden kanssa voi jakaa ajatuksia musiikista, Irene Frigren sanoo. Ilmapiiri tekee uskaltamisen mahdolliseksi Musiikkileiriläiset ovat esiintyneet leirin mittaan yksin ja yhdessä. Tiistain konserteissa ulkopuolisen silmiin musiikkileirin henki tiivistyi niissä hetkissä, joissa esiintyjät toivotettiin lavalle tervetulleiksi ja palkittiin esityksestä riemukkain huudoin ja aplodein. Esiintymistilanne on kaikessa jännittävyydessään nuorelle iso oppimisen paikka ja herkkä tilanne, ja silloin on lämminhenkinen yleisö arvossaan. Nuoret osasivat luoda keskuuteensa ilmapiirin, johon on turvallista tulla esiintymään. Tästä puhuivat myös sellistit stemmiksissään. – Kuuluu asiaan, että soitto ei joka kerta suju. Täällä on mahdollista mennä esittämään uutta kappaletta tai kokeilla rohkeasti jotain erilaista, Saara Särkimäki sanoo.