Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Hukkia ja punkkeja

Punkkia sanotaan nykyisin suomen vaarallisimmaksi eläimeksi, mutta jotkut ilmeisesti ajattelevat suden olevan vaarallisin eläin. Vai onko niiden ammuskeluun löydettävissä joitain muitakin syitä? Tarkastellaanpa asiaa faktojen valossa. Punkkihan itsessään ei ole vaarallinen, sen levittämät taudit kyllä ovat. Susi ei levitä tauteja, eikä se tosiasioiden perusteella ole kovin vaarallinen muutenkaan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Mika Gissler on tilastoinut eläimien hyökkäyksestä, puremasta tai niiden aiheuttamista kolareista vuosina 1998–2015 aiheutuneet kuolemat. Suluissa on ilmaistu kuolemien määrä. Hirvet, tieliikennekolareiden toisena osapuolena (101), Hevonen (41), Ampiainen (23), Koira (21), Nauta, lehmä, sonni (12), Peurat, porot, koirat, hevoset tieliikennekolareiden toisena osapuolena (10), Kissa (3), Karhu (1), Kyy (1), Mehiläinen (1), Pässi (1). Joten susien ammuskelun motiivina ei voi olla susien vaarallisuus. Kokeenko ampuja sitten suden kilpailijana? Susilauma on kieltämättä tehokas metsästyskone – ainakin tehokkaampi kuin hehtaaripyssyllä susia haavoittelevat salametsästäjät – mutta kyllä hirviä metsissä riittää. Kuolonkolareita ne aiheuttivat em. tilastoon yli 100, ja ei meillä metsästäjilläkään yleensä hirvenliha lopu ennen uutta jahtikautta, pikemminkin päinvastoin. Ei löydy motiivia susien ammuskeluun tästäkään. Syytä salametsästykseen onkin siis haettava ampujista, ei susista. Rikoksen teon motiivina on usein sen tuoma jännitys, ja lisäksi rikollista kiihottaa tunne, että hän olisi jotenkin lakien yläpuolella, ja selviää mistä vain jäämättä kiinni. Porttiteorian mukaan rangaistuksen välttävä rikollinen pyrkiikin uusimaan ja suurentamaan rikoksiaan, jos asiaan ei saada ajoissa puututtua. Erityisen vaarallista on, jos rikollinen kokee, että hänen tekonsa jotenkin hyväksytään siinä yhteisössä, jonka hän mieltää omakseen. Onkin ensiarvoisen tärkeää saada nämä Keuruulta löydettyä sutta ampuneet kriminaalit aseineen yhteiskunnan huomaan mahdollisimman pian, koska muuten Keuruun erämaiden asukkailla voi olla edessään kammottava tulevaisuus. Jonakin synkkänä ja myrskyisenä yönä metsäteitä turhautuneena ajelevan – ei jälkeäkään susista – salametsästäjän hakuvalo voi osua vanhan leskivaimon pikku mökin ikkunaan. Rikollinen tietää tuon korven asujan elämän ankaruuden. Posti ei kulje, palveluja ei ole, palveluliikenne tökkii. Nyt vakava sairaus vielä koettelee tuota paljon kärsinyttä naisparkaa, eikä sotesta ole pelastajaksi. Voisiko hän itse mitenkään helpottaa tuon onnettoman kärsimyksiä? Yhtäkkiä salametsästäjä tietää mitä hänen pitää tehdä. Hän tuntee voiman itsessään ja siirtyy lain yläpuolelle. Hänen on tehtävä kaikkien puolesta taas se, mitä muut eivät osaa tai uskalla tehdä. Rikollinen nousee autosta, kiinnittää aseeseensa lippaan, ja lähtee hieman huojuen astelemaan kohti mökkiä. V. Hunter