Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Ravisanastosta apua ravimaailmaan

Kun viime vuosituhannella itse menin ensi kertaa raveihin, olihan se kulttuurishokki. Ei siksi, ettei hevonen olisi ollut tuttu eläin, vaan siksi, että raviurheilu oli minulle täysin tuntematonta. Joten en ihmettele, kun samaan ongelmaan raveihin vihkiytymätön törmää joko raviradalla tai raviselostuksia kuunnellessaan. Ajopiiska. Ajopiiska kuuluu ohjastajan varusteisiin. Se on merkinantoväline, jonka käytöstä on tarkat ohjeet ja väärinkäytöksistä kovat rangaistukset. Esimerkiksi kyynärpäästä ei kättä saa koukistaa, kun piiskaa käyttää, vaan merkit on annettava rannetta käyttäen ja käsi alhaalla. Ja useimmiten piiskalla napautetaan aisaan, ei hevosen lautasille. Puhallustesti. Jokaiselle ohjastajalle tehdään puhallustesti ennen kisaa, jotta nähdään, onko mahdollisesti nautittu alkoholia ennen ajon alkua. Raja on 0.3 promillea eli matalampi kuin autolla ajettaessa. Hevosen juoksema aika. Loppuaika ilmoitetaan keskimääräisenä kilometriaikana, josta vähennetään 1 minuutti. Aika 25.6 on kilometrille laskettu keskiaika eli todellisuudessa 1.25,6 minuuttia. Kun ajan perässä on a, se tarkoittaa, että lähetystapa on auton siivekkeen takaa ja 25.6ke on tasoitusajon aika normaalilla eli 2 100 metrin matkalla. Jos perässä on x, on hevonen laukannut, mutta suoritusta ei ole hylätty. Lähdön tapahtumat. Hevoset tulevat esittelyyn yleensä 5 minuuttia ennen lähtöä, ja marssi tapahtuu numerojärjestyksessä. Sen jälkeen ravurilla otetaan kilpailuvauhtinen veto etusuoralla, msitä katsojat ja pelaajat voivat arvioida suoritusta, kuten ravin puhtautta ja rentoutta. Kilpailu alkaa. Lähtö on tapahtunut ja hevoset kirmaavat ensimmäiseen kaarteeseen. Nopein kiihdyttäjä pääsee keulaan, ja sen taakse jää tyhjää tilaa, mihin laskeutuu rataa 2 juokseva kilpakumppani. Verbi laskeutua voi askarruttaa, mutta se kuvaa sitä, että radan kallistuksen vuoksi toisella radalla juokseva hevonen on ylempänä kaarteessa kuin sisärataa juokseva. Samaa voidaan tarkastella toisin päin. Usein kaarteessa noustaan ulospäin, ja jälleen hevonen nousee ylämäkeen. Piikki-selkä. Kyse on keulajuoksijasta ja sen takana liftaavasta hevosesta. Selässä eteneminen ei toki tarkoita, että hevonen olisi kiivennyt toisen selkään, vaan se juoksee lähes turpa kiinni edessä ajavan ohjastajan puseroa. Selkäjuoksulla säästetään voimia, kun saadaan edessä olevalta vetoapua. Kuolemanpaikka. Kuolemanpaikka kuulostaa pahalta. Juoksunkulun kannalta monelle hevoselle se sellainen onkin, vaikka siinä ei kuolemaa tulekaan. Hevonen vain joutuu koville pärjätäkseen, koska paikka on johtavan hevosen rinnalla ja matkaa tulee joitakin kymmeniä metrejä enemmän kuin keulassa juoksevalle. Sitä paikkaa yrittää suurin osa ohjastajista ajokkinsa kanssa välttää. Voittajan reikä. Voittajan reikä on erinomainen paikka lopputulosta ajatellen, koska siinä on hevonen kuolemanpaikalla vetävän selässä, ja siitä kun kääntää loppusuoralla kiriin, niin tuloksena on usein voitto. Hevonen pullasi. Raveissa nähdään toisinaan keulaan päässeen hevosen ylivoimaista menoa johtopaikalla. Monesti loppumatkasta tällaiselle hevoselle tulevat fysiikan lait vastaan, ja se väsähtää liian kovaan vauhtiin ennen maalia. Ohjastaja kertoo, että tammalle jäi vaihde päälle ja se pullasi liikaa, tai hevonen painoi liikaa ohjille. Ohjastaja on silloin usein voimaton hevosen rattailla, ja hevonen määrää tahdin, vaikka kuski kuinka yrittäisi sitä hillitä. Hiitti. Monesti kuulee haastatteluissa valmentajalta, että takana on pari kovaa hiittiä. Tällöin hevosen kanssa on käyty raviradalla ajamassa kilpailuun valmistavia harjoituksia. Yleensä nämä ajetaan kellon kanssa valmennusohjelmaan kirjatuilla vauhdeilla, jotta kilpailija on siinä kunnossa, että kisaan voidaan ilmoittaa. Henget auki. Välillä puhutaan, että eivät olleet vielä henget auki. Ilmaus tarkoittaa lähinnä sitä, että hevosella on ollut taukoa, eikä sitä ole treenattu kovavauhtisesti, jotta hengitys ja verenkierto pelaisivat maksimaalisesti. Yleensä tilanne paranee säännöllisesti kilpailtaessa. Myyttinäkö vai totuutena hevosmiesten tietotoimistosta kerrotaan, että tauon jälkeen kolmas startti on se, missä hevonen pärjää? Murtautuminen. Joskus käy niin, että valjakko hylätään murtautumisen takia. Kun kilpailijat juoksee parijonossa kärryt perässä, on ohjastajan oltava tarkkana, kun yrittää päästä pussista ulospäin kiriä kehittelemään. Jos sieltä tullaan toisia tönien eli ulkopuolella oleva hevonen joutuu väistämään, ettei tule kolaria, niin silloin tilanteen aiheuttaja on murtautuja. Jos se tapahtuu loppukaarteessa tai -suoralla, valjakko hylätään, vaikka se olisi voittajana maalissa.