Blogi
Eine Joutsijoki:Mitä silmä ei näe
Kynttilänpätkät ja tupakansätkät tulivat lumen alta esiin. Raps raps ja ne ovat poissa. Silloinkin, kun Tsernobyl heitti saasteensa maailmalle, me rapsutimme pihoja tyytyväisin mielin. - Jossain kaukana, paikassa jonka nimeä emme tunteneet, oli tapahtunut voimalaonnettomuus. - Emme koskaan saa tietää, mitä se meille jätti.
Vanha sanonta, mitä silmä ei näe, sitä sydän ei sure, pitää monessakin mielessä paikkansa. En räjäytä likaa, en mielelläni syö porkkanaa jota matokaan ei syö. Ei auta, syön kaikenlaisia lisä- ja säilöntäaineita. Mätän niitä päälleni ja vaatteilleni.
Eipä tiennyt äiti avannon reunalla pyykkiä huuhtoessaan, että hirveitä bakteereitahan vaatteisiin jäi. Ostin äskettäin verhokangasta pöytäliinaksi. Myöhemmin sain selville, että kangas oli käsitelty joillakin kemiallisilla aineilla niin ettei se syty palamaan. En käytä enää sitä liinaa.
Asiantuntijatahot kertovat yhä useammin langattoman tekniikan vaaroista. Laitevalmistajat ja operaattorit viestittävät yhä kiivaampaan tahtiin langattomuuden autuudesta. Eihän sitä näe mitä pään ja laitteen välillä tapahtuu.
Mutta yhä tulevat, ne kauniit toukokuun päivät! Sen näkee, että ne tulevat.
Kommentit
Ei sitäkään näe mitä se on, kun Kainuussa kuolee lintuja. Kaivoksen omistajat pitävät mukamas kaikesta huolta.
Tänä aamuna kertoivat radiossa, että linnut ovat saaneet myrkkyä.
Sitä on maailma tänäpäivänä. Paras tottua.
Tottua vai tehdä jotakin? - Tänään päivälehdessä kerrottiin mehiläisistä, miten niiden katoaminen voi merkitä suuria asioita.
En tiedä mihin mehiläiset menivät, mutta sen tiedän, että ihminen on ahne. Eläin tappaa nälkäänsä. Ihminen saastuttaa maailman vain sen tähden, että saisi ajaa mersulla, syödä kaviaaria ja muuta ylellistä. Sanotaan, että se on rahasta kiinni. Miksei, mutta kyse ei ole toimeentulosta vaan rikastumisesta. Ja se taitaa olla nykyisin monen ihmisen suurin ja ainoa unelma.
Einen kyökkiuutiset
Illalla satoi niin kovasti vettä, että tuli mieleen pärekattoisessa aitassa nukkuminen, miten ihana sateen ääni oli.
Tänä aamuna luin päivälehdestä Talvivaaran tapauksesta. Herätti ajatuksia. Mitä jos tuossa kilometrin päässä oleva tehdaslaitos olisi niin myrkkyilmainen, että sen lähelle meno saattaisi tappaa?
Kun ne myrkkypaikat ovat kaukana, ne eivät tunnu tosilta.
Aivan tuossa asuntomme lähellä on iso kaunis mäki, Myllytunturi, joksi sen olen ristinyt. Kun kiipeän sen laelle, näen kauniin itä-Helsingin. Jos en tietäisi sen historiaa, miettisin, mistä tuommoinen on siihen muodostunut. Kolmekymmentäviisi vuotta sitten, kun alueelle muutin, siinä oli kaunis asuinalue, parikymmentä uutta kerrostaloa, asukkaita useita satoja. He olivat onnellisia, kun olivat päässeet muuttamaan uuteen kotiin. Moni ajatteli, että seuraava muutto on hautausmaalle. Nyt talot on purettu ja paikalla on kaunis täyttömäki. Silloin, kun siihen ihmiset muuttivat, silmä ei nähnyt mitä asuntojen alla muhi. Vasta jälkeenpäin ilmeni karu totuus, alue oli entinen kaatopaikka, johon oli vuosien ajan ajettu kaikenlaista ongelmajätettä. Myrkyt alkoivat muhia talojen alla ja talot oli purettava. Näin sivistyneessä Suomessa elellään. Mikä omituisinta, kukaan politiikko ei ota vastuuta siitä, että alueelle, joka oli entinen kaatopaikka, rakennettiin ihmisten asunnot. Eikä tämä ole ainoa tapaus Suomessa. Onnellista elämistä meille jokaiselle, valitettavasti silmä ei näe kaikkea, mitä tulemaan pitää.
Kyllä tuo edellinen tarina vaikuttaa kummalliselta. Miten sellainen pääsee tapahtumaan, kun kaikesta on nykyisin tietoa niin paperilla kuin koneilla. Mille kaikelle siinäkin ihmiset altistuivat.
Näitä kaivosjuttuja lukiessa ihmettelee, miten kiltisti me suomalaiset on otettu ympäristömääräykset todesta. Mattoja ei saa pestä järvessä mutta järven saa saastuttaa nopeastikin kun sen tekee tarpeeksi suuri yritys.
Vieras no:7 jatkaa. Onhan puhuttu, että syöpiä olisi ollut tavallista enemmän seudun asukkaissa, mutta virallista tilastoa en tiedä, eikä viranomaisetkaan varmasti totuutta kertoisi. Surua ja murhetta se ainakin asukkaille aiheutti, kun riitelivät kaupungin kanssa korvauksista ja uusien asuntojen hankinnasta. Nythän tämä seutu on ihan kaunista seutua, uusia asuntoja rakennetaan ympäristöön paljon. Sillä aluueellahan oli myös lastenpäiväkoti, joka myös purettiin. Kuinkahan moni lapsi kerkesi saada "myrkkyä" sisäänsä?
Eipä niitä kukaan tutki, syövän ja myrkkyjen yhteyksiä, kun ei sellaiselle tutkimukselle löydy rahoja. Kännykän säteilyn vaikutusten tukiminenkin lopetettiin rahattomuuden takia.