Lintukesän menestyjä oli pikkuvarpunen
- Pikkuvarpusten määrä on lisääntynyt ja varpusten vähentynyt.
Marraskuun alkupuolen syyslintulaskennat tehtiin taas yhdeksällä vakioreitillä, joista kertyi yli sata kilometriä laskentalinjaa. Laskijoita oli kymmenkunta.
Lumi ei haitannut laskijoita ja tavallista lämpimämpi syksyn sää oli viivytteleville muuttolinnuille suotuisa. Niinpä havaittu eri lajien määrä nousi 43:een, joka on parhaita seitsemään edellissyksyyn verrattuna.
1988 havaitun lintuyksilön määrä on puolestaan vähäisin samana seuranta-aikana. Lintujen vähäisyys johtui vaelluslintuparvien puuttumisesta. Pihlajanmarjat, kävyt ja lehtipuiden siemenet olivat tänä syksynä vähissä ja samoin niitä ravinnokseen käyttävät linnut.
Lintujen ruokintakaan ei päässyt vauhtiin lumettoman syksyn vuoksi, joten lintulaudoilta ja ruokintapaikoilta laskijoiden kirjoihin tuli kovin vähän viherpeippoja, keltasirkkuja, punatulkkuja, ja kaikkia tiaislajeja. Vasta joulun aikaan talvilintulaskennassa saadaan parempi kuva ruokintapaikkojen linnuista.
Metsäkanalinnuilla oli kuitenkin hyvä kesä ja syksy. Teerien ja metsojen lukumäärä oli ennätyksellinen.
Varislinnuilla menee myös hyvin. Varikset ovat viivytelleet etelän vaellustaan ja paikallinen korppikanta on ennätyksellinen.
Selkein havainto laskennoissa oli kuitenkin pikkuvarpusten lisääntyminen, jota on jatkunut jo viisi vuotta. Samana aikana varpusten lukumäärä on vähentynyt neljäsosaan. Selitystä tälle kehitykselle ei ole saatu. Molemmat lajit ruokailevat sovussa lintulaudoilla, joten kilpailua ei ole. Pikkuvarpuset ovat liikkuvampia ja sopeutuvampia pesimäpaikkojen ja ruokailupaikkojen valinnassa, niille kelpaavat pesäpöntöt taajaman laidoillakin.
Perinteinen varpunen jököttää paikallaan kylän keskustassa ja karjatiloilla. Keskustan tehokas jätehuolto ja lintujen ruokintakiellot ovat ilmeisesti syitä varpusen heikkoon menestykseen.
